Hiljaiseloa

Viime viikonlopun riennot aiheuttivat useamman päivän kestäneen kokovartalopuudutuksen. Toimintaa aivoissa alkoi havata keskiviikkona iltapäivästä ja nyt perjantaina klo 14:31 voi vihdoin sanoa, että olo on taltutettu. Mikä meihin fiksuihin suomalaisiin menee kännissä?

Eipä voi paljon kehua kyllä saavutusta. Huvittavinta kuitenkin on, että sunnuntain olotilan perusteella en olisi voinut kuvitellakaan maanantaina herävääni zombiena. Työpäivät ovat menneet vähintäänkin puoliunessa ja rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan, mitä tein maanantaina taikka tiistaina työpäivän jälkeen?

Olen kuluneen viikon aikana syönyt vähemmän kuin tavallisesti yhtenä päivänä. Ruokahalu ei ole vieläkään palannut ennalleen... Ehkä ensi viikolla. Tällä hetkellä kyllä jääkaappikin ammottaa tyhjyyttään, sieltä ei saisi taiottua edes yhtä päivällistä!

Asiasta löytyy kuitenkin myös positiivista. Hiivakuuri on selvästi vähentänyt hiivan kasvua elimistössäni. Huomasin tämän alkoholin vaikutuksessa. Perjantaina naukkailin huomattavasti enemmän, mitä alunperin tarkoituksena olin. Tämä johtui lähinnä siitä, että "pienen hiprakan" aikaansaaminen vaati tuplamäärän väkiviinaa kuin aiemmin. Olen kuluneen vuoden aikana kuluttanut ennätyksellisen vähän alkoholia. Ensisijaisesti siksi, että viime vuoden lopulla huomasin, ettei alkoholi sopinut keholleni. Useat pieniksi "tissutteluiksi" tarkoitetut illat muuttuivat osaltani pahimman luokan örvellyskerroiksi. Pelkäsin tyystin menettäneeni kontrollin alkoholin suhteen. Aamulla edellisillasta mitään muistamattomana olin varma, etten kumonnut kuin muutaman miedon ja ehkä pari terävää kitaani. Silti jo yhdeltätoista illalla minut saatettiin taksiin ja heräsin enemmän/vähemmän iloisena sängystäni.

Poikaystävänikin huolestui jo näistä kerroista. Aluksi hänen oli vaikea uskoa väittämiäni siitä, etten ollut juonut litratolkulla kirkasta. Hän punnitsi jo tyrmäystippa-vaihtoehtoa, mutta fiaskoiltojen seuratessa toisiaan sekin jäi pois laskuista. Niinpä päätin lopettaa alkoholin käytön kokonaan.

Hiivasyndroomaan tutustuessani törmäsin monesti väittämään, että hiiva voi heikentää alkoholinsietokykyä. Minulla on nuoresta asti ollut "hyvä viinapää" ja teinivuosina ihmettelin, miten toiset alkoivat hihittämään jo ensimmäisen siiderin puolivälissä. Olisiko hiiva siis tosiaan vaikuttanut kehooni näin paljon?

Viime viikonlopun jälkeen voisin sanoa, että kyllä hiivalla oli vaikutusta sietokykyyni. En kärsinyt muistinmenetyksistä, en voinut pahoin, en örveltänyt jne. Humalahakuiseltahan tämä nyt saattaa vaikuttaa, mutta on minulle helpotus, ettei tarvitse jatkossa istua illanistujaisissa kuivin suin!

Positiivista oli myös huomata, että ruokatavoissa on totisesti tapahtunut muutoksia. Ennen ahmimme alituiseen poikaystävän kanssa järkyttäviä annoksia ruokaa ja tilannehan riistäytyi krapulapäivinä aivan käsistä. Nyt pärjäsin yllättävänkin pienillä aterioilla ja lisäksi vältyin siltä mielettömältä "mättöhimolta" darrapäivinä.

Kyllä saa taas ylistää hiivakuurin tehoa! Ja ainakaan toistaiseksi viikonlopun humputtelu ei ole kostautunut, eli hiiva ei ole oireillut. Viikonloppu itseasiassa olikin tietynlainen "testi". Jos sen myötä olisi heti alkanut oireita palautua, olisin tiennyt, ettei pieniäkään repsahduksia voi tehdä ainakaan lyhyen ajan sisällä.

Palaan asioihin, kunhan vihdoin pääsen taas ruoanlaiton makuun!

<3: Karppityttö

Skarppia pitsaa

Teinpä niin hyvän makuista pitsaa, että kuvien ottokin unohtui! Noh, ehkäpä sitä aina silloin tällöin voi keskittyä olennaiseenkin (niin tarkkoja ja taiteellisia kun nuo aiemmatkin kuvat ovat olleet..)

Blogeista ja keskusteluista päätellen melko suuri osa vähähiilihydraattisen ruokavalion edustajista on etsinyt tai etsii yhä sitä "täydellistä pitsapohjaa". Olen joskus aiemmin tehnyt yhden kokeilun, joka ei ollut mieleeni. Tänään lähti käyntiin siis kokeilunumero kaksi ja paljon lähemmäksi täydellisyyttä ei voisi päästä kai!

Yhdistelin pitkälti reseptejä, joihin olin törmännyt aiemmin. Jossain varmasti on tällainenkin resepti julkaistu jo aiemmin, en vain itse sitä ole nähnyt!

Skarppi pitsapohja 

2 kananmunaa

mausteita

juustoraastetta maun mukaan

2 tl leivinjauhetta

THAT'S IT!

Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan (säästä kummatkin!). Vatkaa valkuaiset kulhossa vaahdoksi ja lisää vatkauksen lopussa leivinjauhe. Lisää valkuaivaahdon sekaan juustoraaste, keltuaiset ja haluamasi mausteet (suola, pippuri, valkosipulijauhe, oregano, cayennepippuri....), sekoita varovaisesti pitäen seos ilmavana.

Minä tein sössöstä kaksi pyöreää lättyä, joita esipaistoin hetken ennen täytteiden lisäämistä.

Pohjat kerkesivät olla uunissa jauhelihan ruskistuksen, tomaattikastikkeen sekoituksen ja paprikan kuutioinnin ajan. Ottaessani pellin uunista kokeilin pohjien rakennetta ja ne olivat täysin jumiutuneet leivinpaperiin. Varoitin jo poikaystävää, että taidetaan syödä pelkkiä täytteitä, jos pohjat jumahtavat kiinni. Kun pitsat viihtyivät täytteineen vielä 10-15 minuuttia uunissa, ne kuitenkin irtosivat sulavasti pellistä. Varmaan vaikutti hyvä juuston määrä ;)

 Paras tomaattikastike

Tomaattipyrettä

Loraus vettä

Suolaa

Pippuria

Oreganoa

Cayennepippuria

Pelkkä tomaattipyre on tylsähkö pitsapohjan päällä. Siksi notkistan sitä yleensä pienellä vesitilkalla ja lisään mausteita oman maun mukaan. Jos tiedän, että pitsaa tulee tehtyä suurempi määrä esimerkiksi juhlia varten, ostan paseeratun tomaattipurkin. Se on rakenteeltaan liki samanlaista kuin pyre vedellä notkistettuna.

Yllämainitun kokoisen pitsapohjan täytteeksi tarvitsin 35 grammaa tomaattipyrettä. Eli hiilarimäärät jäävät melkoisen pieniksi (vrt. 16g/100g).

Täytteinä tällä kertaa olivat jauheliha, pieni määrä kinkkukuution jämiä, vihreää paprikaa, jalopenoa ja tietysti juustoraastetta.

Upposivat napoihin alta aikayksikön ja lisää olisi kyllä maistunut. Yksi pitsa jää siis melko pieneksi, ei saavuta läheskään esimerkiksi kaupan pakastepitsojen kokoa. Siitä voi vähän suhteuttaa, miten omaan nälkään sopii. 

Tästä hyvä viikonloppuherkku testiin vaan! :)

<3: Karppityttö 

 

 

Sana on vapaa

Olen ollut hyvin positiivisesti yllättynyt blogille jo tähän mennessä kertyneestä kävijämäärästä.

Selvästi ihmisiä kiinnostavat erilaiset ruokavaliot, erityisesti karppaus.


Toivonkin, että te vierailijat rohkeasti kysytte, jos jokin mieltä askarruttaa ja sanotte mielipiteenne. Itsekin olen vielä ikuisen oppimisen ja itsetutkiskelun tiellä, kaikki neuvot ja vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Yritin löytää jotain teemaan hyvin sopivaa kuvaa, mutta laitankin lopuksi muuten vain koskettavia/ajatuksia herättäviä tuotoksia. (Kuvat: We heart it)

 

 

 

 

Poikaystävän mukaan tää Itse ilkimyksestä tuttu pikkurinsessa muistuttaa vahvasti minua. Mut on se söpö <3

Tämmönen purkki on pakko tehdä kotiin!

<3: Karppityttö

Pikaruokaa kinkkuröstien muodossa

Keskiviikko on painajaismainen päivä aikataulujeni suhteen. Saan sinkoilla ja juosta paikasta toiseen, ja kotona ehdin pikaisesti piipahtamaan. Keskiviikkoisin tarvitaan siis minuuteissa valmistuvaa pikaruokaa, jonka kerkeää hotkaista samalla, kun pinkoo kohti bussipysäkkiä.

Arvatkaapa vain kuinka monesti ruoka on jäänyt vähemmälle ja lähistölle päätyneet ihmiset ovat saaneet kärsiä pahantuulisesta tytöstä. Aika monesti.

Eilen väsäsin suit sait nopeasti pannulla kinkkuröstit. Törmäsin reseptiin jossain ja mieleeni jäivät vain raaka-aineet. Sen kummemmin suhteita miettimättä kävin toimiin!

Kinkkuröstit

 

1 porkkana

Kinkkuleikkelettä

Juustoraastetta

Kananmunaa

Mausteita

Itse siis raastoin yhden porkkanan, suikaloin viisi leikkelettä (keittokinkkua), lisäsin yhden kananmunan ja noin 50 grammaa juustoraastetta. Helahoito sötkötetään ja lisätään mausteet. Pannulle paistumaan ja voilá, pikaruoka on valmista!


Maku oli yllättävänkin hyvä ja näin pienillä ainesmäärillä syntyi neljä röstiä. Kaksi täytti mahani juuri sopivasti, mutta suurempana ateriana kaipaisivat jotain lisuketta. Porkkana toi hyvää makua ja rapeutta, mukava yllätys!


Ainesosien suhteita voi varmasti varioida ja löytää sitä kautta erilaisia makuelämyksiä!




Mutta totisesti, vinkkejä pikaisiin arjenpelastajiin otetaan vastaan! Einesruoat eivät kuulu, eivätkä tule kuulumaan valikoimiin. Kuka voi käsi sydämellä sanoa jonkin einesruoan aidosti maistuvan hyvälle? Edellisessä työpaikassa ne kuuluivat vakiokalustoon ruokatauolla, paluuta vastaavaan malliin ei tule! Ja onhan niissä törkeät määrät hiilihydraattiakin!


Viikonlopuksi suunnitteilla jos jonkinmoista ohjelmaa, hiljaisuus siis laskeutuu hetkeksi tännekin. Huomenna lisäilen vielä kokemuksia karppi-pizza -kokeilusta!



<3: Karppityttö

Kermaperunoita ja uunimakkaraa karpilla tyylillä

Minulle ruoan laitossa ensisijaisen tärkeää on nopeus ja helppous, mausta tinkimättä. Toisinaan on hauska nähdä vaivaa ja kuluttaa tavallista enemmän aikaa täydellisen päivällisen loihtimiseen. Arkena en kuitenkaan työpäivän jälkeen halua viettää keittiössä tunteja. Uunissa "itsekseen" valmistuvat ruoat ovat siis suosiossa.

Osittain keittiössä viihtymiseeni vaikuttaa nykyään se surullisen kuuluisa kaasu-uuni. Tulikuumana hehkuva pömpeli lämmittää mukavasti koko pienen "keittokomeron". Uunin lähistöllä on siis hyvin tukala kuluttaa aikaa sen ollessa päällä. Eilen tarkoitukseni oli tarjota lanttumuusia uunimakkaran kera. Suunnitelma vaihtui lantun pilkkomisvaiheessa.

Päätin jälleen kerran valmistaa koko ruoan uunissa, jotta pääsisin keittiöstä pakoon mahdollisimman nopeasti. Ateriaksi muodostui kermaperunat (lantut) ja uunimakkara.

Kermaperunat karpisti

(3-4 hengelle)

 

500 g lanttua

n. 2 dl kermaa

mausteita maun mukaan

 

 

 

 

Pilko lanttu paksuhkoiksi suikaleiksi. Jälkikäteen ajateltuna sipuli olisi ollut hyvä lisä lanttujen sekaan, mutta ehkä kokeilen sitä seuraavalla kerralla!

 

Lisää sekaan mausteita (suolaa, pippuria, valkosipulia) ja lorottele päälle kermaa.

 

Sitten uuniin vaan, sanoisin sähköuunissa n. 200 asteeseen 45-60 minuutiksi. Itse pidin lanttuja uunissa reilun noin 40 minuuttia, lisäsin hieman kermaa ja maistoin suolasuutta ja asettelin päälle grillimakkaraa.

 

 

 

 

 

Maku oli kerrassaan loistava! Hyvin perunamainen, joskin huomattavasti makeampi. En tiedä mistä syystä ennen vihasin lanttua, mutta nyt se kuuluu kyllä vakiokalustoon! Ihanaa herkkua, joka jälleen kerran oli uskomattoman helppo valmistaa. Puhtaat maut, jotka eivät vaadi turhaa hifistelyä tai kikkailuja.

 

 

Myöhemmin illalla poikaystävän sokerihammasta alkoi kolottamaan ja tovin "Karkkia!! Mun tekee niin paljon mieli karkkia!!" -huutoja kuunneltuani lupasin valmistaa jotain herkkua. Valinnanvaraa ei hirveästi ollut, eikä kiinnostusta panostamiseenkaan.

 

 

Niinpä syntyi:

 

Kaakaomascarpone kermavaahdolla

 

Mascarponea

Kermaa

Sokeroimatonta kaakaojauhetta

Makeutusta (esim. Karppisokeria)

 

 

 

 

Herkku ei ollut täysin mieleeni, mutta kyllä se makeannälän totisesti vei. Sekoitin siis n. 100 grammaan mascarponea lorauksen kermaa, noin teelusikallisen kaakaojauhetta ja hieman makeutusta. Kaakaojauheen suhteen aloitin melko varovasti ja lisäilin sitä, jotta sain hieman kaakaovanukkaan makua muistuttavan lopputuloksen.

 

Kylkeen vaahdotin kermaa, johon lisäsin myös ripauksen makeutusta.  Ja voilá alta viiden minuutin pikaherkku oli valmis.

 

Tosiaan tuotos ei omia makunystyröitäni kummosemmin hivellyt, mutta poikaystävälle upposi ja valmisti vielä toisenkin annoksen omin avuin (historiallista sekin). Tätä reseptiä varmasti tulen jalostamaan vielä, jotain siitä jäi puuttumaan! Rakennekin olisi kaivannut hieman enemmän ilmavuutta, kenties kananmunasta olisi ollut hyötyä.

 

 

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

 

 

<3: Karppityttö

 







 



Karpin tonnikalapyörykät

Heti alkuun täytyy sanoa, että blogissa näkyvät kuvat ovat laadultaan todella heikkoja. Syynä ensisijaisesti se, että ne on otettu kännykällä. Kameran piuha on kadoksissa, joten kuvien siirtäminen koneelle ja sieltä kautta blogiin ei tällä hetkellä onnistu. Varasuunnitelma B on vielä kehitteillä!

Bongasin tonnikalapullien reseptin Karkkipäivä-blogista. Omat tuotokseni eivät olleet läheskään yhtä kauniita ja rakennekin jäi jotenkin hassuksi. Makua kyllä löytyi ja ehdottomasti pääsevät vielä uudelleen kokeiluun.

Tonnikalapullat

 

 

2 prk tonnikalaa (öljyssä)

2-3 kananmunaa

1 dl Pofiber-kuitua

2 dl juustoraastetta

mausteita maun mukaan

 

Sekoita ainekset ja muotoile pulliksi.

 

 

 

 

Käytin ensimmäisen kerran eläessäni Pofiber-kuitua. Kyse on siis gluteenittomasta perunakuitujauheesta, jossa hiilihydraatteja vain 12g sadassa grammassa. En itse uskaltanut täysin desiä laittaa, koska maku ei ollut tuttu. Pullat olisivat vaatineet sen ja tonnikalat pidemmän valutusajan. Pyöryköitä muotoillessani massa oli selvästi liian kosteaa. Yritin päästä eroon turhasta kosteudesta puristelemalla niitä, mutta lopputulos oli kuitenkin pannulla helposti hajoava rakenne.

 

 

Maku kaikesta huolimatta oli hyvinkin maukas. Kivaa vaihtelua tonnikalalle saada sitä tällaisessa muodossa. Itse en ole kuulunut tonnikalan ystäviin kuin pari hassua vuotta ja tänäkin aikana sitä on tullut kulutettua lähinnä pitsan täytteenä tai kylkiäisenä raejuustolle.

 

 

Jopa poikaystävälle pullat maistuivat, vaikka hän ei tonnikalasta erityisemmin välitä! Lisukkeeksi keitin tuoretta kukkakaalia, tavoitteena kun oli helppo ja nopea ateria. Valmistusaika kaiken kaikkiaan siis vaivaiset 15 min.

 

 

Tässä vielä kuva niistä yltiöherkullisista mantelileivistä:

 

 

 

Syystä taikka toisesta leipäset eivät suostu kohoamaan. Tällä valmistuskerralla annoin niiden seistä pitkän tovin ennen uuniin laittoa, mutta mitään ei tapahtunut. Hieman muoto leveni, mutta eipä juurikaan. Sen verta suuria kekoja tein, että sämpylöistä tuli kuitenkin helposti puolitettavia ja täytettäviä!

 

 

Poikaystävän äiti ylisti sämpylöitä ja resepti oli laitettava heti kiertoon! Kiireen vilkkaa siis kaikki kokeilemaan! Tässä erässä oli kurpitsansiemeniäki ja miten hyvältä ne pinnalla maistuivatkaan. Reseptissä mainittu juustomäärä (150g/annos) on kyllä melko suuri. Tein tällä kertaa kaksinkertaisen annoksen, minkä juustoraasteen kohdalla unohdin tyystin. 300 gramman sijasta käytin noin 170 grammaa ja se oli mielestäni hyvin riittävä!

 

~*~*~*~

 

 

Jos muuten jumiutuneesta vatsasta joku kohtalotoveri kärsii, suosittelen ottamaan kahvin käyttöön! Eipä jumita enää...

 

 

<3: Karppityttö









Opittavaa yhdelle jos toisellekin

Viikonlopun reissut takana ja täytyy sanoa, että kauniiden maisemien lisäksi tuli nähtyä elämää uudesta näkökulmastakin. Koko reissun päätavoitehan oli käydä tutustumassa poikaystävän sukulaisiin, eritoten 106-vuotiaaseen "Mammaan".

Omasta suvustani iäkkäimpänä on jäljellä enää äidinäiti, joka on vastikään ylittänyt 80:n rajapyykin. Hänkään ei täysin omatoimisesti pystyisi enää arjesta selviytymään ja jos jonkinmoista vaivaa on karttunut viime vuosien aikana. Siksi kuulosti uskomattomalta, että 106-vuotias Mamma eläisi vielä kotona, vanhassa maalaistalossa. Arjen askareissa häntä auttoivat sukulaiset, mutta vielä kaksi vuotta sitten hän oli pääosin hoitanut kaiken omatoimisesti.

Mamma olikin pirteä pikkuruinen mummo. Jalat eivät enää toimineet samalla tavalla kuin ennen, mutta järki oli säilynyt terävänä. Muisti vaati aina välillä pientä kaivelua, mutta esimerkiksi tärkeät päivämäärät ja vuosiluvut olivat vielä kirkkaina mielessä. Hätkähdyttävintä oli mammasta huokuva elämänilo ja myönteisyys. Siitä huolimatta, että hänen mielestään kenenkään ei tarvitsisi elää niin vanhaksi, hän ei valittanut. "Se mitä ylhäältä päin annetaan, otetaan ilolla vastaan."

Saimme kolme neuvoa elämäämme:

1. Jos kaksi riitelee taikka väittelee, on toisen parempi olla hiljaa,

vaikka tietäisi olevansa oikeassa.

Siitä riitelystä ei ole mitään hyötyä, eikä kukaan jaksa yksinään riidellä.

 

2. Anteeksi pitää antaa toiselle, vaikka hän ei sitä aina tajuaisi pyytääkkään.

 

3. Pahaan ei saa koskaan vastata pahalla!

 

Enpä voisi näitä neuvoja käydä huonoiksi haukkumaan.

 

Ehkä jokainen voisi ottaa neuvosta vaarin ja käydä aidosti nauttimaan elämästään. Turha vinkuminen ja valittaminen ei tuota kenellekään mielihyvää, eikä ainakaan paranna elämänlaatua.